torstai 22. syyskuuta 2016

Huipulla










Nyt on viimeisen Madeira-postauksen vuoro. Olethan pysynyt matkassa tähän asti? Jos et niin käy kurkkaamassa edelliset postaukset täältä ja täältä

Madeiran lomalla ehdottomasti parasta antia olivat vaellukset niinkuin aiemmin jo hehkutin. Toinen koko päivän vaelluksemme suuntautui huipulle, Madeiran korkeimmalle vuorelle Pico Ruivolle. Aamulla ajelimme saaren toiseksi korkeimmalle huipulle, Pico do Arieirolle (1818m). Sieltä lähdimme valumaan ensin alaspäin, sitten ylös, taas alas, ylös, alas ja ylös. Reilun kolmen tunnin kiipeämisen ja laskeutumisen, monen mutkan ja tunnelin jälkeen häämötti huippu, Pico Ruivo 1862 metrin korkeudessa. 

Vaellusreitti oli todella upea, maisemat sanomattoman kauniit. Karua ja vehreää vuorotellen, välillä kirkkaassa auringonpaisteessa hikoillen, välillä pilvessä iho kananlihalla. Oli jyrkkiä portaita, kapeita vuorenreunuksia, pimeitä tunneleita. Välillä kieli keskellä suuta taiteilua, ettei jalka lipsahda. Huokailua ja ihastelua. 

Huipulla olimme valitettavasti pilvessä, joten maisemat jäivät näkemättä sieltä käsin. Pieni harmitus kyllä, mutta onneksi se hymy irtosi siitä huolimatta (viimeinen kuva). Huipulla pidimme evästauon ja sieltä matka jatkui vielä tunnin verran hieman alaspäin, missä retkibussimme odotteli. Patikointiin kului aikaa noin 4,5 tuntia, matkaa kertyi n. 10-11 kilometriä ja korkeussuunnassa 800-900 metriä. Aika mahtava treeni vielä mahtavammissa maisemissa!

Nämä kaikki vaellukset teimme opastettuna isossa ryhmässä (15-20 henkeä). Kaikki vaellukset olisi helppo tehdä myös omatoimisesti, mutta suurimmaksi ongelmaksi tulisi tällöin kuljetukset. Monille vaelluspaikoille ei pääse julkisilla ja taksimatka tulisi kovin kalliiksi. Vuokra-auto on hyvä vaihtoehto, mutta silloin vaellusreitit täytyisi kävellä edestakaisin, reitit eivät nimittäin ole "rinkulamaisia" vaan kohteesta A kohteeseen B. Valmiilla retkillä on se etu, että bussi tuo lähtöpisteeseen ja siirtyy sitten päätepisteeseen odottamaan vaeltajia. Omatoimisilla retkillä olisi toki etuna se, että voit kulkea omaan tahtiin, pysähtyä silloin kun haluat jne. Voit valita ei-niin-ruuhkaisen ajankohdan, vältellä isoja vaellusporukoita ja tutkia vähemmän kuljettuja reittejä. Puolensa siis kummassakin retkeilytavassa. Me valitsimme ensimmäisellä reissullamme tuon helpomman, joskin hieman liian "turistimaisen" vaihtoehdon.

Toivottavasti viihdyit Madeiran sohvamatkalla ja ehkä sait myös vaelluskipinän! Joitain ihania kuvia on vielä jemmassa, ne julkaisen kyllä ehdottomasti täällä blogissa jossain välissä, mutta tällä erää reissu oli tässä! Seuraavaksi palataan arkisempiin aiheisiin, mitä ne sitten ovatkaan, sillä kamera on tällä hetkellä lomalla.

Mukavaa torstaita ja lähestyvää viikonloppua!


*Anu



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kauneuden kahdet kasvot















Nyt luvassa lisää Madeiraa! Ensimmäisessä postauksessa pyörittiin pääkaupungissa Funchalissa, nyt mennään metsään. Vaellukset olivat ehdottomasti matkan parasta antia, nyt pääset mukaan niistä yhdelle.

Ensimmäiselle koko päivän (klo 9-17) vaellukselle lähdimme saaren länsiosiin. Rabacal-Risco- 25 Fontes-vaellus kulki vihreiden vuoristomaastojen reunamilla. Reitti kulki levadan (kastelukanavajärjestelmä) varrella niinkuin moni muukin Madeiran vaellusreiteistä. Kulkureitti oli paikoin vain 30cm leveä, joten varmajalkaisuutta tarvittiin eikä korkeanpaikankammosta kannattanut kärsiä. Ensimmäinen stoppimme oli Riscon vesiputouksella ja lounasbreikin pidimme lammella, johon laskee 25 lähdettä. Satumaisia maisemia! 

Paluumatkalla kuljimme tunnelin läpi erään vuoren toiselle puolelle, missä kohtasemme aivan toisenlaisen maiseman. Elokuussa Madeiralla roihusivat valtavat metsäpalot, jotka tuhosivat muistaakseni lähes 10% saaresta. Palot olivat kuulema tahallaan sytytettyjä. Ihmiset ovat todellisia idiootteja, kun haluavat kostaa kaunojaan naapurin maanviljelijälle tai valtiolle polttamalla kaunista luontoa. Saarella oli nähtävissä myös vuosia sitten palaneita alueita, jotka eivät vieläkään ole toipuneet. Kestää siis todella kauan, että luonto toipuu näiden ajattelemattomien ihmisten tekosista. Kaikesta karuudestaan ja kamaluudestaan huolimatta palaneet eukalyptusmetsät olivat sumuisessa iltapäivässä jotenkin todella kauniita. Ja lohdullisia olivat ne pienet saniaisen taimet, jotka puskivat tuhkaisesta maasta.

Näitä vaellusretkiä pystyi helposti varaamaan paikallisista retkitoimistoissa, homma toimi kuin rasvattu. Nouto aamulla hotellilta ja palautus iltapäivällä samaan paikkaan. Pikkubussilla (n. 16 paikkaa) kuljetus toimi moitteettomasti, opas piti huolen siitä, että retki oli turvallinen ja saimme paljon tietoa saaresta, reitistä jne. Mukaan piti pakata omat eväät, sillä ravintoloita (eikä vessoja!) ollut reitin varsilla, ainoastaan reitin alussa/lopussa saattoi olla pysähdys pienessä kahvilassa/ravintolassa. Tähän vaellukseen (kävelyosuuteen) meni aikaa noin 4 tuntia, matkanteko on rauhallista ja maisemiakin ehti välissä ihastelemaan. Seuraavassa postauksessa kerron lisää näistä vaelluksista yleensäkin ja sitten pääsette mukaan myös huippuretkelle!

Reipasta sunnuntaita sulle, mä suuntaan salille!

*Anu


torstai 15. syyskuuta 2016

Valloittava Madeira























Bom dia! 

Terveisiä ihanalta Madeiran saarelta! Kesälomani kakkososan ensimmäinen viikko vierähti mukavasti Atlantin ympäröimällä vehreällä saarella. Olin kuullut Madeirasta vain hyvää, mutta saaren kauneus ylitti kaikki odotukseni. Loma oli tarkoitus viettää aktiivisesti saarta tutkiskellen ja niin siinä myös kävi. Ainoastaan viimeinen päivä (puolikas) vietettiin hotellin altaalla lekotellen. 

Loman ensimmäisenä päivänä (ja parina iltana) tutustuimme saaren pääkaupunkiin Funchaliin, missä myös majoituimme. Funchal sijaitsee rannalla vuorten ympäröimässä laaksossa. Kaupunki on kompaktin kokoinen, keskusta on helposti käveltävissä muutamassa tunnissa (jopa parissa). Kaupungin vanha puoli oli todella viehättävä kaduille levittäytyvine ravintoloineen. Kauniiden talojen ovet ja seinät oli maalatu taidokkaasti ja ihanan värikkäästi. Mukavat kahvilat houkuttelivat kakkukahville ja jäätelölle ja torin värikkäät hedelmäkeot olisi voinut kahmia mukaansa. Vihreissä puistoissa oli mukava hengähtää ja nuuhkia upeita kukkia. Auringon laskiessa maisema oli utuinen ja merituuli lempeä, pimenevässä yössä vuoren rinteille levittäytyvät talot loistivat valoineen kuin pienet timantit. 

Reissun parasta antia olivat ehdottomasti vaellusretket, joita teimme neljänä päivänä. Kahdesta upeimmasta vaellusretkestä haluan kertoa tarkemmin omissa postauksissaan. Niitä siis luvassa seuraavaksi. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, ehkä jopa oman matkaopaskirjan verran, mutta säästän teidät turhan tarkalta matkaselostukselta. Kommenttiboxissa saa kysyä, vastaan mielelläni! 

Tämä toinen lomaviikko on vierähtänyt jo loppupuolelle ihan täällä kotikulmilla hengaillen. Treeniä ja kotihommia, jalkahoitoa ja hierontaa. Huomenna lähden sukuloimaan suosikki-ihmisten luo. Ja Mauno-mäyris saa taas paljon rapsutuksia!

Rentoa torstai-iltaa!


*Anu


Ps. Kesäloma on tarkoittanut myös blogilomaa...ehkä olette huomanneetkin sen... ;)


torstai 1. syyskuuta 2016

Kesän loppu on loman alku




Niin se kesä loppui. Elokuu vaihtui syyskuuksi. Tämä kesä meni ohi jotenkin huomaamatta. Tuntuu ettei se kunnolla alkanutkaan ja nyt se on loppu. Elokuu ei tehnyt poikkeusta, mitä päivien pikakelaukseen tulee. Onneksi kuukausi oli täynnä mukavia menoja. 

Kuukausi alkoi perinteisellä kälysten mökkikeikalla. Nautimme kaunista kesäpäivästä, yllätävästä rankkasateesta, itsepoimituista mustikoista, saunasta ja yön hiljaisuudesta lyhtyjen loisteessa. Tulipa tuossa kuun alussa aloitettua karkkilakkokin, jonka kesto on kaavailtu joulukuun alkuun asti. Huih! Kuun puolivälissä olohuoneessa pyörähti sisustushurrikaani ja huone sai vähän uutta ilmettä. Tulipa silloin pyörähdettyä myös countryfestareilla tässä kotikulmilla. Ja mikä parasta, kuun puolivälissä alkoi syksyn mittavin ja mahtavin projekti, FitFarmin Bikini Challenge. Nyt pisteään mimmi timmiksi! 

Kun kuukausi alkoi kääntyä loppupuoliskolle, hyppäsin OnniBussiin ja hurautin ystäväni luo Raumalle. Rauman vanha kaupunki oli tosi viehättävä! Pari päivää vierähti länsirannikolla rennosti hengaillen ja orastavaa flunssaa potien. Seuraava viikko menikin sitten kotona flunssan kourissa hissutellessa ja nettikirppiskauppaa käyden. Taas sain nurkkia vähän tyhjemmäksi! Kun flunssa oli taltutettu, vietin mukavan päivän äitipuoleni kanssa Helsingin kaduilla hengaillen. Ja varmaan arvaattekin, että elokuuhun(kin) mahtui myös paaaaljon urheilua! 

Ja mikä parasta... kesä on ehkä virallisesti ohi, mutta minulla alkaa tänään KESÄLOMA! Voi naiset, kyllä tätä on taas odotettu! Pidin kesäkuussa vain kaksi viikko lomaa ja se tuntui niin lyhyeltä! Nyt rentoilen seuravat kaksi viikkoa ja rapiat, laitan työasiat pois mielestä ja nautin vain ja ainoastaan ihanista iloa tuottavista asioista! Ja kuten varmaan arvaatte, enhän minä tälläkään lomalla pysy kotimaassa. Ensi viikon alussa lennän ystäväni kanssa aktiivilomalle Madeiralle! Instagramia (anuelina76) kannattaa seurailla siis ensi viikolla, blogi päivittyy seuraavan kerran vasta syyskuun puolivälin paikkeilla!

Nyt ruokakauppaan, sillä saan sen ihanan kälysen tänään yökylään! Heipparallaa ja mukavia syyskuun alun päiviä ihan joka iikalle! :)

*Anu



perjantai 26. elokuuta 2016

Nyt tirisee rasva!







Nyt ei puhuta sohvatyynyistä, kynttilöistä eikä pellavalakanoista vaan poiketaan ihan toisenlaisille raiteille, nimittäin oman navan ympärille! Kyselin pari postausta sitten, jaksaisitteko lukea välillä treeniaiheisia juttuja. Kovin monta kättä ei noussut, mutta ajattelin silti kiusata myös teitä ei-niin-kiinnostuneita (joo joo, voi jättää lukemattakin...) tällä aiheella muutaman postauksen verran. 

Moni teistä on varmasti lukenut riveiltä ja rivien välistä, että tämä nainen tykkää urheilla. Heräsin liikunnan ihanuuteen vasta kolmenkympin hujakoilla ja nyt olen aivan koukussa siihen hyvänolon tunteeseen ja energiaan mitä siitä saan. Iän myötä olen havahtunut siihen tosiasiaan, että kroppaa ei tästä enää nuoremmaksi saa. Mutta onneksi itse voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, että se pysyisi mahdollisimman terveenä ja vahvana vielä sittenkin, kun ikää on tuplasti. Tässä neljänkympin kynnyksellä olen intoutunut haastamaan itseäni ja kroppaani. Haluan nähdä mihin tästä kropasta vielä on, mitä se jaksaa ja mihin se pystyy.

Viime keväänä otin tavoitteeksi juosta elämäni ensimmäisen puolimaratonin ennen kuin täytän 40. Treenasin koko kevään ahkerasti, noudatin juoksuohjelmaa ja söin treenin vaatimalla tavalla. Lenkit pitenivät hiljalleen kohti tavoitetta, lopulta pisin treenilenkkini oli 18 kilometrin mittainen. Voi sitä euforian tunnetta! Mutta sitten tuli mutka matkaan, kun Berliinin reissulla teloin ukkovarpaani. Pari viikoa ennen puolimaratonia haaveeni kariutui ja kevään treenit valuivat hukkaan (no, kunto koheni, hyvä niin!). Haave elää nyt hiljaiseloa, katsotaan otanko uusiksi ensi kesänä. Mutta ei tätä elämää jatketa ilman uusia haasteita!

Kevään juoksujen jälkeen päätin, että syksyllä testaan itseäni toisella tavalla. Päätin katsoa, saako tästä himpun alle 4-kymppisestä kropasta vähän tiiviimmän. Nyt laitetaan siis rasva tirisemään, sillä olen mukana FitFarmin 10 viikkoa kestävässä Bikini Challengessa. Kyseessä on siis rasvanpolttovalmennus, jolla muokataan läskistä lihasta. Saattaa siinä pari kiloakin lähteä, mutta pääasia olisi juurikin kiinteytymisessä. Ohjelmaan kuuluu viisi lihastreeniä ja pari aerobista viikossa ja tietenkin tarkasti räätälöity ruokavalio, jota noudatetaan orjallisesti, että saadaan toivottuja tuloksia. Vaa'alla ei kannata rampata, koska paino ei välttämättä juuri muutu. Parhaat mittarit tässä ovat mittanauha ja peili. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan PALJON!

Nyt eletään viikkoa nro 2, mutta kovin hyvällä menestyksellä ei tämä valmennus alkanut. Ensimmäisen viikon sain vedettyä ohjeen mukaan, mutta sitten iski tämä mokoma flunssa ja tällä viikolla treenit ovat tauolla. Salille pääsyä odotan kuin lapsi joulua! Myös toinen pieni "jarru" on projektiin luvassa, koska lomamatka sattuu viikolle 4. Ajattelin kuitenkin noudattaa ohjelmaa reissussa niin  hyvin kuin pystyn, muistaen kuitenkin, että lomalla saa ottaa vähän iisimmin. Näissä kuvioissa siis mennään tämä syksy, aina tuonne lokakuun lopulle saakka. Ja ellen pääse 10 viikossa tavoitteeseen, jatkan vielä marraskuun loppuun. Joulukuun alussa mittariin tulee se maaginen 40, joten siihen mennessä olisi suotavaa olla tavoitteessa.

Olen niin innoissani tästä projektista, ihanaa että sain jakaa fiilikseni myös teidän kanssa! Voisin kertoa treenikuulumisia seuraavan kerran ohjelman puolivälissä ja sitten tietysti lopussa. Miltä kuulostaa, olisiko siinä sopivasti tätä aihetta?

Energistä viikonloppua sulle! Mä aloitan huomenna viimeisen työputken ennen odotettua LOMAA!


*Anu


Ps. Tuo kuva minusta on muutaman vuoden takaa, kun olin vähän tiiviimpi paketti. Sen jälkeen on vararengasta kerrytetty...



tiistai 23. elokuuta 2016

Suorittaja relaa








On se vaan jännä, miten luonto pistää kapuloita rattaisiin, vaikka itse yrität pyristellä vastaan. Tällainen aktiivinen suorittajakin joutuu toisinaan taipumaan ja toteamaan, että "Okei, annan periksi!". Kroppa ja pää huutavat liikuntaa, johon on tottunut, mutta pieni järjen ääni sanoo, että nyt on relattava. Täällä sitä sitten kotoillaan, kun järjen ääni niin sanoo. 

Täytyy myöntää, että juuri tätä minun pitäisi opetella tekemään. Myös silloin kun olen terve ja täysissä voimissa. Relaamisen jalo taito. Toisinaan poden huonoa omaatuntoa siitä, että heittäydyn sohvalle lojumaan ja tuijottamaan televisiota. Näin ei kuitenkaan pitäisi tuntea. Olen ansainnut ne hetket. Laiskottelun hetket keskellä muuten niin aktiivista elämääni. 

Nautin aktiivisuudesta, puuhastelusta ja itseni pitämisestä liikkeellä. En koe sitä oikeastaan suorittamisena, vaan elämisenä. Tällainen minä vain olen. Minusta on ihanaa, kun kalenteri täyttyy suunnitelmista ja sovituista menoista. Toisaalta se välillä myös ahdistaa, jos samalle viikolle kasaantuu liikaa. Joskus päätän olla sopimatta mitään menoja, haluan vain olla rauhassa kotona. Mutta minulle "rauhassa kotona" ei tarkoita laiskottelua, vaan siivousta, kokkailua, pyykkäystä, blogien ja lehtien lukemista, valokuvaamista, kutomista, kodin järjestelyä jne. Mutta kyllä tuonne väliin mahtuisi myös pieniä hetkiä sohvailua ja nopeita päikkäreitä.

Tämä saikkuaamu käynnistyi hämyisessä tunnelmassa. Sytytin kynttilän, keitin höyryävää teetä ja vedin villasukat jalkaan. Nautin rauhallisesta hetkestä, heräilin hiljalleen... ja totesin että olen tukkoisempi kuin eilen. Nyt pitäisi valmistaa lounasta ja sutia itsensä sen verran inhimillisemmän näköiseksi, että voisi lähteä ostamaan apteekista nenäsuihketta ja Citymarketista saikkupäivän pelastajaa, PepsiMaxia. 

Kerropa miten sinä relaat? Osaatko ottaa arjen keskellä pieniä hetkiä itsellesi vain laiskottelua varten?


Terveisin,  ...täydellisen rentoutumisen flow' hun pyrkivä *Anu



maanantai 22. elokuuta 2016

Huippuhetkiä ja romahduksia





No huh huh, mihin nämä viikot oikein katoavat? Nyt maanantai, kohta sunnuntai. Ja mitä jää väliin? Viime viikko oli täyteen buukattu. Aloitin maanantaina kymmenen viikon mittaisen treenivalmennuksen, jonka noudattaminen vie suuren osan vapaa-ajastani. Kokkailua, salitreenejä ja kävelylenkkejä. Muiden ryhmäläisten kanssa somettelua, uuden opettelua ja viikko-ohjelmien laatimista. Tätä projektia kuitenkin R A K A S T A N  ja saan siitä hurjasti hyvää oloa ja mieltä! Työ sen sijaan syö energiaa ja stressaa tällä hetkellä enemmän kuin pitäisi. Kesä (ja koko alkuvuosi) on ollut töissä todella uuvuttava ja rankka. Onneksi pientä helpotusta on luvassa syyskuun alkupuolella, sillä kesälomasta puolet on pitämättä. Voi, miten odotankaan lomaa!

Viime viikonloppuna vierailin ystäväni luona länsirannikolla. Vietimme oikein mukavan ja rennon viikonlopun kuulumisia vaihtaen, kuntoillen ja kahvitellen. Nautimme saunan lämmöstä, auringonpaisteesta ja terveellisestä ruuasta. Valitettavasti viikonlopun aikana kroppani alkoi protestoida ja nyt saikuttelen kotona flunssaisena. Olen todella huono sairastamaan, kun en millään jaksaisi vaan olla ja levätä. Onneksi en kuitenkaan ole ihan petipotilas...vielä. Eniten harmittaa, kun viikon treenit jäävät väliin. Nyt kun motivatio olisi huipussaan! No, nyt ei auta muu kuin ottaa iisisti ja toivoa, että tauti on express-mallia! 

Miten sinun viikkosi on alkanut? Oletko vielä säästynyt kesäflunssalta?

Rentoa maanantai-illan jatkoa ja energiaa uuteen viikkoon!


*Anu



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vähemmän on enemmän











Ette arvaakaan miten paljon olen kaivannut sisustuspostauksen kirjoittamista! Siitä on nimittän hurjasti aikaa, kun olen viimeksi tästä aiheesta kirjoitellut täällä. Sisustuspainotteinen blogini on ollut kaikkea muuta kuin sisustamista (pahoittelut siitä!). Tuttuun tapaan kesällä kotona ei tapahdu muutoksia eikä kotiin jaksa oikein millään panostaa, hyvä että siivota viitsii kerran viikossa. Nyt kuitenkin syksy alkaa tehdä tuloaan ja sisustusajatukset hiipivät mieleen.

Viime perjantaina minuun iski rymsteerauspuuska. Rättiväsyneenä työviikon päätteeksi sain inspiraation klo 19.30 ja silloin pyörremyrsky pyörähti olohuoneessa. Sohva kääntyi takaisin ikkunan alle ja näin huoneesta tuli taas aavistuksen tilavampi. Samalla koristetyynyt saivat uudet (vanhat) päälliset ja osa tyynyistä siirtyi kaapin perukoille. Olen todella kyllästynyt tavaranpaljouteen kodissani, joten rakas viherhyllyni sai kyytiä ja hyllyn viherkasvit ja esineet sijoittelin uudelleen sinne tänne. Muutokset olivat pieniä ja vanhoilla tavaroilla toteutettuja, mutta jotenkin täällä näyttää ihan erilaiselta ja paljon raikkaammalta. Tavaraa on näkyvillä vähemmän, ilme jotenkin selkeämpi. Vähemmän on  selkeästi niin paljon enemmän.

Syksy tuo tullesaan varmasti muutakin pientä muutosta sisustukseen, mutta kaikki ajallaan ja inspiraatio kerrallaan. Tavaraa aion karsia entisestään, kirppispuuhia olisi siis edessä pitkin syksyä. Kai se KonMari-kirja pitäisi lukea, että saisi lisää potkua tavaroista luopumiseen. Pidän itseäni aika hyvänä tavaroiden kierrättäjänä, mutta en ilmeisesti ole tarpeeksi hyvä, koska nurkat tuntuvat aina pursuavan tavaraa. Taidan siis olla myös aika hyvä shoppailija... 

Lupaan, että sisustusaiheita on tulossa lisääkin, viimeistään syyskuussa! Syksystä suuren siivun vetäisee uusin kuntoiluprojektini, joka starttaa huomenna. Tiukkaa treeniä ja tarkkaa dieettiä luvassa seuraavat kymmenen viikkoa. Oletteko kiinnostuneita kuulemaan aiheesta enemmän, esim. viikkokatsauksen muodossa? Vai onko sporttailu-laihistelu-ruokavalio-jutut "so last season"? Jos peukuttajia on vähintään kymmenen, niin lupaan kirjoittaa aiheesta viikoittain. 

Sateinen aamu kääntyikin yllättäen ihana aurinkoiseksi päiväksi, joten minä hyppään tossuihin ja lähden nauttimaan kauniista elokuun illasta lenkkipolulle! Oikein mukava iltaa sulle! Kiva että olet siellä!

*Anu